perjantai 28. marraskuuta 2014

Kuhinaa takapihalla.

tänään sain jo katsella kun tintit iloisesti syövät tarjoamaani ruokaa. Laskeskelin että kymmenkunta sini- ja talitiaista oli syömässä puolikolmen maissa.


Partiolainen ja tulenteko.

Missäpä partiolainen ei saisi tulia aikaan? no ei ainakaan kaverin kanssa ollessa. Kävin kaverin kanssa eräänä kauniina päivänä Kajaanissa notskilla tarkoituksena keitellä teet ja paistella makkarat samalla kun kaveri juoksettaa koiraansa rauhassa metsässä. Pakataan autoon siis koira ja teevehkeet.. Matkalla poiketaan kaupasta hakemassa vielä makkarat. Ajellaan rauhassa metsänreunaan ja patikoimaan laavulle, jossa voisimme makkarat paistaa ja istuskella teekupposen ääressä.

No mitäs sitten sattuikaan... Nuotiopaikalla ei ole polttopuita. Vain pari riukua, jotka oli sen verran suojassa, jotta niitä voisi edes polttopuiksi kutsua. Joten kirves esiin ja riuuista pätkimään halkoja. Puu oli märkää ja ohuen jääkerroksen peittämää mäntyjä, Pari muuta riukua oli jo niin painavia kokoonsanähden että jätin ne suosiolla, koska niissä oli todennäköisesti niin paljon kosteutta.

Sitten sytyt. Eihän ole edes puuta saatikka syttyjä. Löysin kodan sisältä noin A5 kokoisen palan tuohta ja epämääräisen roskapussukan, johon palaan myöhemmin. Eli siis taaskin luonnon armoilla. Maasta parit kuolleet kuusen alaoksat kuusien juurelta. Määrä ei päätä huimannut, koska pääsääntöisesti oli mäntymetsää missä olimme.

Tuhrasin tulitikkujen kanssaja huomasin ettei siitä tullut yhtään mitään. Olin epäonistunut tehtävässäni. Olin joutunut myöntämään ettei minulla ole enää erätaitoja niin paljoa hallussa ettenkö saisi metsässä aikaseksi tulet. Mutta sitten mieleeni palasi se epämääräinen roskapussi. Pussia tarkemmin tarkastellessa se osoittautuikin armeijan sissimuonapakkauksiksi, josta oli osa tavaroista syöty. Osa tavaroista oli vielä täysin koskematta, joten valkkaamaan sieltä puhtaita nenäliinoja ja muuta palavaa materiaalia. Samoin haavanpuhdistustyynyt tuli sieltä kaivelluksi.

Näillä sain notskia sen verran savuutetuksi että alle senttiä paksu kuusen alaoksa alkoi palaa poikki, mutta silti hiipui minun tulet. Muutama hassu erittäin pieni kytevä hiili. olen jo aika hiilenä ja olen luovuttamassa, mutta luonto ei anna periksi myöntää saamattomuuttani. Kaveri on katsonut huvittuneena minun noitumistani, kun en vain saa aikaiseksi tulta. Viimeinen yritys ja sitte luovutan. Uhkasin jo syödä makkarat kylminä, koska eihän luontoni anna anteeksi tuollaista saamattomuutta.

Ja sitten  sain SAVUSTETUKSI sen verran niitä puita että piskuinen pohjahiillos jäi taas niistä vähistä jäljellä olevista kuusen alaoksista, jotka ei meinannut edes palaa itsestään. Pakkailin jo tavaroita takaisin reppuun ja olin todellakin luovuttanut, kun kaverini alkoi nauraa ja sanoi että sillon kun se ei koita saada tulta niin silloin se onnistuu. Katsoin notskiin ja huomaan että siellä pilkistää piskuinen liekki, joka alkaa voimistua voimistumistaa na alkaa levitä jo riuusta pätkimiini halkoihin.

Olimme jo aikaisemmin huomanneet ettemme muistaneet ottaa mukeja mukaan, jotta voisimme juoda jstain sen teen, joten vesi jonka olimme mukaan ottaneet meni vain koiralle juomisiksi. paistoimme (savuutimme) makkarat ja katselimme kun nuotio palaa loppuun. Lähdimme takaisin kaverin luo ja kaveri vielä uhkasi keljuilla minulle pitkään ettei valmiista polttopuista sytyistä meinannut saada edes notskitulia aikaiseksi ja siitä ettäsitten kun luovuttaa niin säälistä sitten tulee tulet. Joten tiedossa on oikeasti paljon tulevaisuudessa kuittailua partiolaisesta, joka ei saa edes tulia aikaiseksi. Lopuksi vielä todiste että loppupelissä sain tulet aikaiseksi vaikka tunti minulla sitä ähertäessä meni.


torstai 27. marraskuuta 2014

kuura 18.11

Työmatkani varrelta muutamana aamuna oli komea usva, joka vuorasi kaiken komean kuuran alle. Kuvat otettu 18.11.2014





Valokuvatorstai 346

Nälkäisille ruokaa.

Valokuvatorstain aiheena tälläkertaa IKKUNA.

Olen monena aamuna kuunnellut kun linnut etsivät ruokaa pihapiiristä ja parhaillaan makuuhuoneen ikunapellin päällä hyppien aamulla, kun minun tekisi vielä mieli nukkua. Olen jo pitempään miettinyt että pitäisi nuille nälkäisille pikkulinnuille käydä laittamassa ruokinta, koska muuten ne kohta tulee sisältä omat eväänsä hakemaan, kun ei enää ulkoa löydy. joten tänään vihdoinkin selvisin kauppaan etsimään niille evästä. kaupasta löysin talipalloille sopivan automaatin ja irtosiemenille kotamallisen ruokinta-automaatin.

Laitoin ne parin varren päähän orapihjala-aitaan ettei oravat pääse siemeniin ja parit irtokissat ahdistelemaan lintuja niin helposti. samalla katselin hyvät linjat jotta voin kotoa sisältä olohuoneen ikkunasta niitä kuvata.





Lisää ikkunoita Valokuvatorstain sivulta.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Joutsenet uimassa

Kotiin ajellessani erään yövuoron jälkeen koitin kytätä teeriä taaskerran. Edellisenä amuna niitä oli istunut noin 30-40 eräässä metsäpuskassa tien varressa ja olin toiveikkaana varustanut autooni kameran ja pitkän putkeni, jotta voisin kuvata lintuja kauempaa häiritsemättä niitä. No TIETENKIN puska oli tyhjä, joten jatkoin matkaani pettyneenä kohti kotia. Matkalla löysin kuitenkin Itikan sillalta joutsenien parven ruokailemassa ja lepäämässä. Auto parkkiin sillan länsipuolen levikkeelle ja lähdin kuvaamaan niitä jalkapelissä sillalle kävellen.


Sillalle kävellessä huomaan tälläisen sillan rakenteissa. Liekkö jonkun Larpparin kyhäelmä vai olisiko muutenvain pikkupojat viritelleet jotain aikansakuluksi. Oli muuten haasteellinen kuvata 150-500mm putkella tuollaista.


Kun mikään ei toimi.

Kerkesin kuvata pari tapahtumaa ja reissua ja olin juuri aloittamassa päivittämään niistä kuvia blogiin kun kone alkaa muistuttamaan sepelimyllyä, kuva jäätyy näytölle ja yhtäkkiä kaikki on hiljaista. Koneen puhallin vain humisee ja ruutu on musta. Koitan käynnistää konetta uudelleen, mutta kone ei vaan ala toimia. Kiroa, noidun, tanssin vitutustanssia pitkin kämppääni ja koitan uudelleen. Tulos edelleen sama, Kone vain ei lähde toimimaan...

Kiikutan takuuaikaisen koneen takaisin myyntiliikkeelle, jossa ottavat koneen huollettavaksi. Parin viikon päästä saan koneen takaisin ja huomaan menettäneeni yllättävän paljon tavaraa vuosien saatossa. Salasanoja palvelimille, jotka on valmiiksi talletettuan koneen muistissa. nettiosoitteita, jotka kirjanmerkeissä yms joita muuten en muista. varmuuskopioista asetuksista yms on tiedostoissa noin vuoden vanhat tiedostot, jotka olen luonut koneen hankkiessani. Onneksi suurinosa kuvista on ulkoisella kovolla säilynyt koskemattomana, mutta noin kuukauden ajalta kuvat bittiavaruuden mustassa aukossa. Sinne meni parit partioreissukuvat, kuvat Kajaanin linnanraunioista, Pyoletkymmenet joutsenkuvat, jotka lepäävät sänkipellolla. Telkkä uiskentelemassa muutaman metrin päästä kuvattuna, puhumattakaan autotapahtumassa, jossa olin kuvaajana ottanut vajaan tuhat kuvaa tapahtumasta ja videoinut noin 30 min materiaalia autoletkoista ja pändeistä...

Mitä tästä opimme? Kuvat kannattaa mahdollisimman nopeasti kopioida jonnekkin toiseen tallenuspaikkaan, jottei ne jää pelkästään yhteen kohteeseen. Nykyään on olemassa pilvipalvelimia, jonne ne voi helposti tallentaa. Samoin ulkoisia kovalevyjä on edullisesti saatavana. Vielä kun olisin niin fiksu että osaisin laittaa ne automaattisiksi, kun koneelle tulee kuvia niin automaattisesti ne kopioituisi jonnekkin toiseen paikkaan.

Tekniikkataitamaton Persikkakarhu